Nelostie

Tarinoita nelostiestä

Nelostien tarinat

Nelostie on paljon muutakin kuin Suomen suurin valtatie. Se on elinvoiman edellytys niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Nelostie mahdollistaa appelsiinien kulun Espanjan auringosta pohjoisen kyläkauppoihin, lapsen mummolavierailun, ja jokapäiväisen työmatkan tuhansille ihmisille.

Nelostie on täynnä tarinoita, jotka kertovat meistä ja suhteestamme liikkumiseen ja tienpäällä olemiseen. Uppoudu kaikkiin tarinoihin ja tutustu eri näkökulmiin, miksi tie on meille niin tärkeä.

Nelostiessä on tunnelmaa

Usealle perheelle loma alkaa siitä kun auto lähtee kotipihasta. Olipa matka kauas tai lähelle, maiseman vaihdos avaa ajattelua.

Kun olin pieni, äitini teki aina matkaeväät. Ne avattiin heti kun päästiin valtatielle. Porkkanan palat ja omenalohkot tuskin koskaan maistuivat niin hyvälle. Sen jälkeen pelattiin matkapelejä. Kuka näkee ensimmäisenä ladon, punaisen auton, lehmän, ABC-aseman? Jokainen valitsee yhden värin ja voittaja on se jonka autoja tulee ensin kymmenen vastaan. Jos satoi, veikattiin voittajaa ikkunaa pitkin liikkuvista vesipisaroista. Levyraatiin jokainen oli saanut valita oman biisinsä. Parasta oli jos äiti oli varannut kettukarkkeja voittajalle. Leikkejä riitti aina perille asti.

Olipa matka kauas tai lähelle, koskaan ei vältytty kaikille lapsiperheille tutulta kysymykseltä: ”Ollaanko jo perillä?”. Silloin mitä mielikuvituksellisimmat vastaukset oli vain yksi leikki muiden joukossa.

Nelostie on teollisuuden selkäranka

Suomen tavaraviennistä 18,1% tulee metsäteollisuudelta. Se tarkoittaa 2,7 miljardin verokertymää. Käytännössä teillämme kuljetaan n. 64 miljoonaa kiloa puuta joka vuosi! 80% metsäteollisuuden kuljetuksista kulkee kumipyörillä.

Kelillä kuin kelillä, ympäri vuorokauden nuo valtateiden jättiläiset pitävät elinkeinoelämän rattaita pyörimässä. Monesti edellä ajava rekka-auto ei ole mieluisin matkakumppani. Mutta kun näet täyteen lastatun tukkikuorman, niin ole onnellinen, sillä raaka-aineella rakennetaan iso siivu tuntemastamme hyvinvointiyhteiskunnasta.

Kuulostaa paljolta, mutta siltikin puun kuljetukset ovat vain pieni siivu tien päällä liikkuvista materiaaliviirroista.

Nelostie yhdistää ihmiset

Joskus sitä tietää jo lapsena mitä haluaa tehdä. Emilialle se oli koripallon pelaaminen. Jo mikrotytöissä hän osoitti poikkeuksellista innostusta treenaten harkkojen välipäivinä kodin pihakentällä joka päivä. Tai omien sanojensa mukaan ei Emppu pitänyt koripalloa edes treenaamisena, se oli intohimo jota hän teki mieluummin kuin katseli TV:tä tai pelasi konsolilla.

14-vuotiaana innostus oli kasvanut kunnianhimoksi ja olohuoneen vitriini alkoi täyttyä palkinnoista. Samaan aikaan pienellä paikkakunnalla alkoi muiden teiniksi tulleiden pelaajien mielenkiinto kurinalaiseen harjoitteluun herpaantua. Joku muutti toiselle paikkakunnalle, toinen keskittyi jalkapalloon. Oltiin tilanteessa missä parhaassa peli- kunnossa olevalle Emilialle ei ollut joukkuetta.

Tavallinen tilanne pienillä paikkakunnilla. Ilman kunnollisia liikenneyhteyksiä monen pelaajatarina päättyy tähän. Onneksi Emilia asui valtaväylän varressa ja divaritasoinen joukkue löytyi 35 kilometria etelään, Viitasaarelta 20 minuutin ajomatkan päästä.

Nelostie on yhteys Eurooppaan

Etelässä asuvan on vaikea edes kuvitella millainen talvi on EU:n pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella. Ensinnäkin aurinko ei edes käy taivaalla yli kolmeen kuukauteen. Elohopea saattaa olla viikkotolkulla 40 asteen alapuolella ja lunta on metritolkulla. Kaikki puut, kivet ja maamerkit ovat kuin kermavaahdolla päällystettyjä. Kauneus, kylmyys ja pimeys ovat sanoinkuvaamattomia.

Talven pimeydessä paikallinen ruokakauppa täyttyy kuitenkin Espanjan auringosta. Appelsiinien sesonki on nimittäin parhaimmillaan joulukuussa. Ja yhtä varmasti kuin Joulupukki tuo lahjat aattona, maailman parhaat appelsiinit saapuvat ajallaan myös arktisille asukkaille. Makeutta, kirpeyttä ja Välimeren valoa yli 5000 kilometrin päästä. Ilman kohtuullisia kuljetuskustannuksia, jäisivät etelän hedelmät etelään ja pohjoisen hillasato myymättä.

Nelostie on tulvillaan turismia

Jokainen harrastekalastaja on kuullut kalajuttuja Jäämereltä. Siitä, kuinka miehen pituista turskaa nousee minkä hartiat kestää.

Kotirannan Koukkupolvet, on puolivakavasti otettava kalastusporukka, joka myös suuntasi kohti pohjoista paratiisiä. Koska telttamajoitukseen ei meinannut enää jalat taipua, tien päälle lähdettiin kolmen viimeisen päälle varustellun matkailuauton karavaanina. Yhden auton perään vuokrattiin vielä kylmäkärry, jotta eväät mahtuivat mukaan. Koukkupolvet kun tunnetaan armottomina kulinaristeinä. Matkanteon aikataulua lähdettiinkin rakentamaan kiireettömästi säännöllisen ateriarytmin ympärille. On varmaan syytä mainita, että kaksi kalastusporukan jäsentä on eläköityneitä paistinkääntäjiä. Riistaa, villiyrttejä, aitoja Pohjolan makuja. Joka ilta haitarimusiikki ja avotulella kokatut kolmen ruokalajin illalliset keräsivät lähialueen retkeilijät Koukkupolvien tarinapiiriin, onneksi ruokaa riitti jaettavaksi.

Kun kolmen viikon kalastusreissussusta kotiuduttiin, tuskin kukaan edes huomasi, että onget olivat unohtuneet kotia.

Nelostiehen voit luottaa

Suomalainen juo noin sata litraa maitoa vuodessa. Maito keräillään noin 5000 tilalta ympäri maata. Vaikka maidon suosio onkin vähän hiipunut, on tuolla valkoisella kalsiumin lähteellä vankka paikka suosi- tuimpana ruokajuomana.

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka paljon tuon arkisen herkun kuljettaminen vaatii. Viini ja mehu olisivat logistisesti monin verroin yksinkertaisempia. Maitoa tuottavat elävät eläimet, jatkuvasti vuoden jokaisena päivänä. Lisäksi kylmäketju ei saa katketa hetkeksikään kuljetuksen, varastoinnin eikä pakkauksen aikana. Pastöroitunakin säilyvyysaika on suhteellisen lyhyt. Koska maitotilatkaan eivät harvaan asutussa maassamme ole vieri vieressä, on ajoreitit suunniteltava tarkkuudella.

Maitoauton kuljettajalta vaaditaan korkeaa hygieniatasoa ja kykyä ennakoida liikenteen yllätykset. Mitä täsmällisempiä kuljetukset ovat, sitä paremmin on ammattilaisten voitava luottaa tärkeimpien teiden kuntoon ja kapasiteettiin.

Nelostie kulkee luonnon keskellä

Kun suunnittelemme Suomen merkittävimmän tien tulevaisuutta, on huomioitava monta näkökulmaa. Harva tulee ajatelleeksi, että suurin osa Nelostietä ylittävistä jalankulkijoista on nelijalkaisia. Vielä harvempi tulee ajatelleksi että luonnonvaraisten eläinten vapaa ja turvallinen liikkuminen on mitä suurimmassa määrin ihmisten vastuulla.

Koko Suomea halkovaa tietä ei voi aidata koko matkalta, siksi eläinten turvallisuutta pitää edistää monenlaisin keinoin. Yksi keskeinen tekijä on näkyvyys. Kun teiden pientareet on hoidettu, pystyvät eläimet ennakoimaan tilanteita, pimeään vuodenaikaankin. Vilkkaille ylityspaikoille pyritään mahdollisuuksien mukaan rakentamaan ylityksiä ja alituksia. Lisäksi yhä useammassa ajoneuvossa on törmäystutkat. Tärkein yksittäinen asia eläinten turvallisuuden kannalta löytyy kuitenkin ratin ja penkin välistä. Kun tilannenopeudet on harkittuja ja varoitusmerkit otetaan todesta, voidaan luoda myös metsän eläimille turvallinen liikennekulttuuri. Aamu-usvassa liikennettä tarkkaileva kettuperhe on hiljentämisen paikka.

Nelostie liikuttaa ihmisiä ja tavaroita

Ihmisten suhtautuminen ostamiseen on valtavassa murroksessa. Kaupunkien keskustoiden erikoisliikkeet ovat kiihtyvällä tahdilla siirtyneet verkkoon ja kuluttajat ovat oppineet luottamaan digitaaliseen ostamiseen. Ei ole montakaan vuotta, kun vaateliikkeet olivat varmoja siitä, että kukaan ei osta kauluspaitaa sovittamatta. Hetkessä kahden viikon kuluton palautusoikeus ja selkeät mittataulukot ratkaisivat ongelman. Verkko-ostaminen on tuonut kaikki maailman tuotteet syrjäseutujenkin valikoimaan. Vuosittain maanteillämme liikkuu miljoonia isoja ja pieniä kotitalouksien paketteja.

Tänä joulunakin puolet pukinkontista on tullut kotiin kimppakyydillä. Ostoskeskukseenkin on mukavampi mennä nauttimaan kiireettömästi tunnelmasta, kun ammattikuljettaja tuo lahjat kotiovelle.

Nelostie tuo kotiin

Liisan työpäivän paras osuus on työmatka. Kun bussi kurvaa taajamasta moottoritielle ja liike tasaantuu, on mahtavaa painaa pää ikkunaa vasten, laittaa äänikirja vastamelukuulokkeisiin ja sulkea silmät.

Yhtenä päivänä kaikki ei mennyt putkeen. Juuri kun bussi kurvasi työpaikan pysäkiltä liikenteeseen Liisa huomasi laukkunsa puuttuvan. Muutamassa sekunnissa hän kävi läpi kaikki korvaamattomat tavarat, joista vähäisimmät eivät olleet tietokone ja närästyslääke. Aamupäivä menikin omille teilleen lähteneen laukun pakoreitin selvittämiseen. Puolen päivän jälkeen Liisalle soitettiin mairealla murteella, että punainen salamatkustaja oli laitettu Oulusta kotimatkalle.

Yllätys oli aikamoinen, kun kotimatkalla bussikuski tervehti Liisaa nimeltä ja ojensi laukun. ”Ajattelin että näin saisit sen vaivattomammin takaisin”, hymyilevä kuljettaja sanoi. Vasta silloin Liisa ymmärsi, että vakimatkustajat taitavat tulla kuljettajille vuosien varrella aika tutuiksi. Tämän tapauksen jälkeen Liisa alkoi tervehtiä jokaista kuljettajaa, kuin vanhaa kaveria ja työmatkat tuntuivat entistäkin mukavammilta.

Nelostie vie tulevaisuuteen

Ilmaston ja ihmiskunnan kannalta on välttämätöntä panostaa tärkeimpiin valtaväyliin. Autoliikenteen sähköistyessä hiilidioksidipäästöt pienenevät jatkuvasti, mutta sen lisäksi tulevaisuuden teknologiat tarjoavat myös lukuisia muita fiksun logistiikan työkaluja.

Me haluamme nähdä Nelostien yhtenä kärkikohteena kun tule- vaisuutta rakennetaan. Pian älytiet pystyvät laskemaan raskaalle liikenteelle optimoituja ajoaikoja minimoiden turhasta jarrutuksesta koituvan energiahukan. Osa ajomatkasta hoituu automaattiohjauksella. Turvallisuutta parannetaan oikea-aikaisella liikenneohjauksella ja valaisulla. Yksikään onnettomuus ei ole seurausta tien kunnosta. Kuljetuksen kustannuksia minimoidaan minuutti kerrallaan. Arktisten alueiden luonnonvarojen ja liikenneyhteyksien merkitys kasvaa koko ajan ja panostukset Nelostiehen ovat varma investointi tule- vaisuuteen.